Moottorikelkkailu on hauskaa ja helppoa. Itse olen aloittelija lajissa ja Kolilla pääsin kokeilemaan moottorikelkkailua toista kertaa. Ensimmäinen kerta Levillä kaksi vuotta sitten oli jännittävä kokemus. Ehkä olisin ollut rennompi alkuun, jos olisin saanut käytännön vinkkejä etukäteen. Tässä vinkkini teille, jotka ette ole vielä moottorikelkkailua kokeilleet:
Ensimmäisenä mietityttää vaatetus. Vinkkini on, että ota kaikki vuokraukseen sisältyvä käyttöön. Vaatteet haisevat tukevasti bensalle ajon jälkeen. Itse lainasin ajoon: ajopuvun, kengät, kypäräpipon, kypärän, ajolasit ja hanskat. Kengistä ei kannata olla kovin tarkka. Mieluummin reilun kokoiset, sillä niillä ei kävellä paljon. Moottorikelkkojen kahvat ovat usein lämmitetty ja tuulen suojattu, joten hanskojen ei tarvitse olla yltiöpaksut. Mahdollisesti kyydissä olevan hanskoihin kannattaa panostaa. Kaula kannattaa suojata hyvin ja tauolle ottaa kaikille mukaan pipo.
Tekniset vempaimet: ohjauskahvojen lisäksi moottorikelkasta on hyvä havaita pakki, valokatkaisin, käsijarru ja kaasu. Vaihteita ei siis ole (tämä ihmetytti minua aluksi), joten kaasua vaan niin pääsee liikkeelle! Lisäksi ranteen ympärille kiinnitetään johto/naru, joka kuskin tipahtaessa kyydistä sammuttaa koneen. Rauhallisella ajajalla ei ole pelkoa pudota kyydistä. Punainen stop-nappula kävi meillä pohjassa muutaman kerran kun Anni 6 vuotta painoi sitä vahingossa sekä nukahti sen päälle 🙂
Käynnistys: parasta on napista käynnistettävä moottorikelkka, mutta meille osui narusta vedettävät mallit. Pari kertaa kelkka sammui matkalla ja itse en sitä käyntiin saanut. Onneksi Juha piti minua silmällä (tuntee vaimonsa) ja palasi aina reittiä takaisinpäin kuin minua ei näkynyt. Yksi pelottava neuvo vuokraajalta oli, että jos näet sohjoa paina kaasua ettet jää kiinni. Ajatus sohjoon ajamisesta ei riemastuttanut. Onneksi sitä ei näkynyt.
Kelkkareitillä on helppo ajaa. Jäällä kannattaa varautua todella kylmään menoon. Metsässä ajaminen taas on miellyttävän tunnelmallista. Vastaantulijoihin tulee aina varautua. Älä koskaan lähde kelkkailemaan yksin, ainakaan vieraaseen maastoon. Itse olen niin surkea suunnistaja, että mistään reitityksestä huolimatta, en olisi löytänyt takaisin. Jäällä oli erittäin hankala suunnistaa, varsinkin kun paikoittain umpilumessa ei näkynyt kelkkareittiä. Onneksi Juha on kokenut veneilijä ja luki karttaa tottuneesti. Nyt vain veden tilalla oli jäätä.
Meillä oli siis kaksi moottorikelkkaa ja käytännössä vuorottelimme lapsia kyydissä. Anni istui aina edessä, mutta Sini 11 v. pärjäsi myös takana. Sini sai edessä istuessaan kokeilla myös ohjaamista ja kaasuttamista. Se taisi olla hänestä kaikkein parasta. Annin kanssa kävi sama juttu kuin Levillä eli nukahti kesken matkaa kyytiin. Onneksi Anni oli silloin Juhan kyydissä. Levillä Anni nukahti minun kyytiini, mutta matkanteko kävi ongelmitta silloisen 4-vuotiaan kanssa. Nyt kaksi vuotta myöhemmin nukkuvan Annin kypärä kolahti välillä stop-nappulaan, joten moottorikelkka sammui useaan otteeseen. Juha sai sen kyllä nopeasti käynnistettyä uudelleen.
Ylimääräiset pipot olivat tarpeeseen kun pysähdyimme grillaamaan tunnelmalliseen kotaan. Sen verran oli kaikilla kylmä, että grillialustalla lämmitettiin makkaran lisäksi leivät ja mehut. Kun saimme itsemme tankattua, lähdimme tankkaamaan kelkkoja. Kelkat palautetaan tankki täynnä.
Et ole ajanut moottorikelkkaa? Se on hauskaa! Saat itse määrätä tahdin ja kun varmuus kasvaa, kokea vauhdin huumaa. Jos sinulla on joskus mahdollisuus kokeilla moottorikelkkailua, niin suosittelen rohkeasti tarttumaan kelkkaa sarvista. Onkohan jokin käytännön asia, joka minulta jäi mainitsematta? Mitä mieltä jo ajaneet ovat? Lisää Kolin aktiviteeteista voit lukea: Pulkkailua Kolilla -kirjoituksessani.
